Arto Merisalo ja kumppanit vain kopioita Arvo Korsimosta.

Maalaisliitto oli kepulimpi kuin Kepu. Arvo Korsimo on edelleenkin lobbareiden kuningas ja politiikan nero.

Koetamme vääntää Arto Merisalosta tai Tapani Yli-Saunamäestä jonkinlaisia nykypolitiikan sankareita tai huijareita. Tosiasiassahan jo 1950-luvulla oivallettiin K-linjan toimesta (Kekkonen, Korsimo, Klemola, Karjalainen) miten rahaa kerätään ja miten se voidaan peittää. Onko muistimme näin lyhyt? Merisalo kumppaneineen on vain vaatimaton kopio Korsimon käyttämistä menetelmistä. Ainoa asia mistä voi heitä syyttää on poliittisen näkemyksen puute ja nykyisen Median valta. Ne ovat kokeneet totaalisen muutoksen.
Opiskelutehtäväksi kaikille suosittelen Sakari Virkkusen kirjaa, Korsimo, Kekkosen mies.
Lainaan muutamia ajatuksia tästä kirjasta. Sen julkaisemisesta ei tullut yhtään oikeusjuttua tai kunnianloukkausjuttua. Sen perusteella arvioin että tarina on totta. Aloitetaan alusta eli vuonna 1948. Korsimosta tuli vastoin odotuksia Maalaisliiton puoluesihteeri. Sitä ennen hän oli vain vaalipäällikkö, joka tajusi että rahaa tarvitaan. Hän huomasi oitis säätiöiden voiman koska jäsenet valitaan ikuisiksi ajoiksi ja säätiön hallitus täydentää itse itseään vailla kontrollia. Myös RKP oli huomannut tämän asian ja siksi on ymmärrettävää miksi RKP:n rahat riittävät ja Valiokuntapaikkoja Eduskunnassa riittää. Ei ole myöskään tarkoitus hyväksyä Kommunistien tai SDP:n suuria tukirahoja Neuvostoliitosta ja Ay-liikkeeltä.
Joskus tulee mieleen että voikohan näistä nyt vuonna 2010 keskustella vapaasti? Siitä huolimatta kerrottakoon miten Maalaisliito eli Keskustapuolue toimi 1950- luvusta alkaen ja toimii edelleenkin vanhojen ideoiden pohjalta.
Muutamia lainauksia joilla Arvo Korsimo myi ajatuksen Maalaisliitolle. Huomautan että laitan mielestäni vain keskeiset asiat. Jos joku haluaa ne sellaisenaan niin lukekoon yo .kirjasta sivut 171 -173.
Perustelut:
1.Kuten säätiön sääntöehdotuksesta käy ilmi on säätiö ”naamioitu” siten , että sille lahjoitusten teko on liikelaitoksillekin helppoa.
2.Jos puolue ottaa vastaan lahjoituksina joitakin suurempia lahjoituksia määrätyltä taholta, se samalla näennäisesti saattaa sitoa puoluetta kannattamaan määrättyjä asioita. Tämä epäkohta poistuu kokonaan kun välikätenä on säätiö
3. Puolueen sitomatta itseään voidaan silloin viitata säätiöön ja sen tarpeisiin kohteina, joihin lahjoituksia voidaan ansiotta saaduista voittovaroista tehdä.
Olihan tässä säätiössä vielä 4 muuta pykälää, mutta lukekaa itse ne. Lopputulemana kuitenkin oli että säätiöajatus sai puolueen piirissä hyvän kannatuksen ja Lokakuussa 1950 Maaseudun säätiö rekisteröitiin. Säätiöstä ei puhuttu mitään rivikansalaisille. Se pidettiin täysin salassa kaikilta kunnon Maalaisliiton äänestäjiltä. Siitä oli sovittu Maalaisliitossa. Eli ihan suoraan lainaten kirjasta:” Valiokunta ja sen säätiö olivat Maalaisliiton eräänlainen ”tuntematon hyväntekijä”. Rivimiehillä ei ollut siitä aavistustakaan. (ss.174).
Maaseudun säätiö ei kuitenkaan kauaa riittänyt, joten perustettiin Maaseudun Yhteisvaliokunta. Parhaimmillaan sillä oli rahaa puoluesihteerin kassakaapissa yli 60 Miljoonaa Markkaa. Ne vietiin Maalaisliitolle ilman kuitteja ja dokumentteja.Paljonhan tästä voisi kirjoittaa, mutta lukekaa itse.
Taisto Orre
Hyvinkään kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas.