Synttärini kunniaksi paikallinen lehti julkaisi itseni näköisen jutu, lukekaa:
Jompikumpi lähtee, sanoi professori Orrelle
Taisto Orre ryhtyi yrittäjäksi, jotta ei kinaisi pomojensa kanssa
Matti Marjamäki
HYVINKÄÄ | - Parhaat lypsivät litratolkulla, Taisto Orre muistelee
viisikymmenluvun rovaniemeläisiä äitejä.
Naiset lypsivät äidinmaitoaan viinapulloihin, jotka 11-vuotias Orre nouti
ja toimitti lastensairaalaan.
Pojan kuukausipalkka oli 50 markkaa, äidit saivat 400 markkaa litra.
Orre oli tuolloin ensimmäisessä kunnallisessa työpaikassaan. Elanto oli
niukkaa, mutta 15-vuotiaana hän pääsi tukkitöihin ja sai ensi kerran
elämässään tarpeeksi ruokaa.
Työt veivät, ja koulu jäi siinä vaiheessa keskikouluun ja sekin kesken,
mutta nyttemmin Orre on hyvin koulutettu mies: liikunnanohjaaja,
nuoriso-ohjaaja, sosionomi, yhteiskuntatieteiden maisteri,
hahmoterapeutti, suggestoterapeutti.
Yliopistossa Tampereella psykologia oli vaikea aine.
Sen sijaan sosiaalipolitiikan laudatur-tentti meni läpi kirjoja lukematta,
mikä ei Orren mielestä ollut temppu eikä mikään.
- Olin ollut kymmenen vuotta politiikassa ja lukenut lehtiä.
Jo perheellinen mies opiskeli tiiviisti ja kävi samalla töissä. Hän oli
muun muassa älymystökapakka Tillikan portsari ja muistelee mielellään,
kuinka kunnianarvoisa kasvatustieteen professori Urpo Harva sai
porttikiellon.
Kasvatustieteen väitöskirjan Orre kirjoitti pian maisteritutkinnon jälkeen
70-luvulla, mutta kun professori - ei Harva - aina hänet tavatessaan
sanoi, että jompikumpi lähtee, Orre lähti ja vei käsikirjoituksen
mennessään.
Kouluttajana ei tarvitse enempää koulutusta, hän ajatteli ja perusti
vuonna 1978 yhden miehen konsulttiyrityksen, ja kertoo riitelyn
työnantajiensa kanssa päättyneen siihen.
Näistä liikkeenjohdon ja esimiesten koulutustöistä hän jäi eläkkeelle 2002.
Ne ensimmäiset kymmenen vuotta politiikassa kuluivat 60-luvulla
silloisessa Lohjan maalaiskunnassa.
Sosiaalidemokraatti Orre istui rakennus- ja sosiaalilautakunnissa ja oli
vapunpäiväsosialistin maineessa.
Sitoutuminen puolueeseen oli siis suunnilleen samaa luokkaa kuin nykyisin
perussuomalaisena Hyvinkään valtuustossa.
Orre myöntää ensimmäisenä, että ei ole puoluepoliitikko. Häntä vähän
harmittaa, että perussuomalaisissakin puoluekuri näyttää kiristymisen
merkkejä.
Vielä nyt meno on kuulemma kuin organisoimattomissa tupailloissa.
Nyt olen paikassa,
jossa kukaan ei kuuntele.
Orre on julkaissut puolen tusinaa kirjaa. Ensimmäinen oli Mannerheimin
lastensuojeluliiton kustantama Miten puhun että minua kuunneltaisiin.
- Nyt olen paikassa, jossa kukaan ei kuuntele, hän viittaa valtuustoon.
Lohjan jälkeen hän jätti politiikan yli 30 vuodeksi, ei edes äänestänyt.
Sitten tuli julki suunnitelma purkaa Hyvinkään kaupungintalo, ja
perussuomalaisille syntyi osasto tarinan mukaan Orren ja Raimo Perälahden
keskustelusta torilla.
- Että ei niin hullua voi olla kuin purkaa kaupungintalo.
Kuusikymmenluvulla oli ihan hullua, mutta nyt on vielä hullumpaa, Orre
analysoi kunnallispolitiikkaa.
Ensimmäisen avioeronsa jälkeen Orre asui kuukauden teltassa
leirintäalueella, kunnes sai asunnon Hyvinkäältä.
Toisen vaimonsa kanssa hän rakensi omakotitalon Hakalaan, mutta
toinenkin ero tuli.
Kypsään ikään päässeeltä käyttäytymistieteilijältä tiivistyy myös
itseanalyysi kysymättä ja helposti.
- Isä oli tunturisusi niin kuin minäkin. Ei minua kukaan tunne. Nykyään
osaan sanoa ei ja teen oman tahtoni mukaan.
Parhaiten Orren tuntee nähtävästi Riitta Morri, jonka kanssa hän asuu ja
on pitänyt divaria asemalla 18 vuotta.
Orre katsoo, että koska he eivät riitele, he eivät ole avoliitossa.
Määritelmänsä mukaan Orre asuu toista sukupuolta olevan henkilön kanssa,
jonka kanssa on seurustelusuhde.
Orren molemmat vanhemmat olivat huutolaislapsia, jotka eivät tienneet
omista vanhemmistaan juuri mitään. Orre syntyi Tyrväällä, mutta juuria
hänellä ei ole missään. Isä oli armeijan kantaväkeä, joten perhe muutti
usein.
Sisaruksia on yhteensä yhdeksän, yhteyksiä heihin tuskin lainkaan.
- Puolet on helluntailaisia. Vanhin veli on yrittänyt käännyttää minua
koko ikänsä. Hänen 70-vuotisjuhlavideonsa minulla on, mutta kun ei ole
nauhuria.
Ei liioin taulutelevisiosta tai muuta turhaa hiilijalanjälkeä jättävää.
Pariskunta kuluttaa sähköä 1 800 kilowattituntia vuodessa.
Viidennes Orren vuosituloista kertyy kokouspalkkioista. Hän arvioi, että
kaupunginvaltuusto ei tiedä köyhyydestä keskimäärin paljonkaan.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)